"Looking to discourage me? Good, means you're scared" - Geralt of Rivia

Kerronpa teille tarinan Noiturista Eräänä iltana roolipelien tekijöillä oli suuret ja mahtipontiset juhlat. Tuona iltana, jona ei vodkaa säästelty, sattuivat Bioware ja Bethesda menemään hieman pidemmälle ja jakoivat sängyn keskenään illan tullen. Ilta oli mitä ihanin ja molemmat osapuolet nauttivat kuin viimeisenä iltana. Aamun sarastaessa Bioware herää ja huomaa Bethesdan lähteneen, kun kuukaudet valuvat huomaa Bioware jotain odottamatonta. Hän odottaa roolipeliä! Biowarella on valtava työ hoitaa edellisiä pelejään, joten hän päättää jättää pelin elämänindiekoulun kasvattamaksi. Bioware jättää eväiksi Aurora Enginen ja hylkää pienoisen pelinsä. Yllättäen pelilapsosesta, vaikka monta vastoinkäymistä koki, varttuu taitava, komea ja raikas roolipeli Noituri. http://steamcommunity.com/id/raptoricardo/recommended/20900/ (Witcher 1. 9,7/10) Noituri on löytänyt kodin Puolasta, tuosta pelien käymättömästä korpimaasta ja on noussut kansallissankarin käsitteeksi. Vielä kun Noituri kasvoi komeaksi ja käytännölliseksi muutamaa vuotta myöhemmin onnistuneena jatko-osana, taivas oli auki. http://steamcommunity.com/id/raptoricardo/recommended/20920/ (Witcher 2: Assasins of Kings 8,8/10) Noituri oli perinyt itselleen parhaimmat mahdolliset geenit ja mutatisoitunut parhaaseen mahdolliseen muotoon. Tosin vasta kolmannessa osassa hänen isänsä veri pääsi valloilleen. Suuri ja mielenkiintoinen maailma kuuluu hänen arsenaaliinsa. Hänen työnsä Skellige on kuin ilmetty isänsä. Noituri ei kuitenkaan koskaan hylännyt juuriaan ja omaa äitinsä liukkaan kielen, nerokkaan dialogin, uskomattoman koukuttavan juonen, kiinnostavat hahmot, romantiikan ja valinnanvaikutuksen. Noituri sai isänsä geeneistä suuren maailman, upeat musiikit, koukuttavuuden, tuliterät grafiikat, intensiiviset taistelut ja hahmonkehityksen. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: THE WITCHER 3: WILD HUNT! Kolmas kerta toden jysäyttää Olen fani. Fanitin Witcher mytologiaa sarjan ensimmäisestä osasta ja olen nauttinut joka hetkestä (paitsi latausajoista) jokaisessa osassa. Nyt pelisarjan saapuessa viimeiseen osaan en voi sanoa kuin yhden sitaatin. "Miten peli voi olla näin hyvä?" Witcher 3 on legendaarinen mestariteos, mutta sen kai jo tiesitte. Lyhyesti sanottuna: Witcher 3 on sarjan paras osa. Kahdella aiemmalla ei ole pelillisesti mitään jakoa, mutta sekin lienee itsestäänselvää. Ällkää nyt ymmärtäkö väärin, aiemmat osat olivat fantastisia ja suosittelen vahvasti kyseisten pelien pelaamista. Itse pystyin imeytymään kolmannen osan maailmaan paljon paremmin, koska tunsin entuudestaan suuren osan tarinan henkilöistä. Mainittakoon tärkeä seikka, maailma ei ole muuttunut ja hyvä niin. Puoli vuotta on vierinyt toisen osan lopusta ja hirviöidenmetsästäjien Usain Bolt Geralt rivialainen on parantunut muistinmenetyksestään (tapahtui kakkosessa, aits...juu, spoilereita tulossa) ja lähtee etsimään hänen elämänsä kukkaa, Yenneferiä, joka on ilmaantunut jälleen kuvioihin parin vuoden syrjähypyn jälkeen. Tarinaa ei sovi kertoa etukäteen, mutta yleistä tietoa on, että Geraltin tulee etsiä ennustuksen lapsi Cirilla Fiona Elen Rianon, eli Ciri, isänsä kuninkaan luokse. Voin kuitenkin luvata että tarina on paljon...paljon enemmän kuin perinteinen prinsessasi on toisessa linnassa ajojahti. Jotain uutta, jotain lainattua, jotain tuttua... Puolen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut. Geraltia kohdellaan edelleen kuin mamuja MV-lehdessä ja rakkaat ystäväni (Zoltan!, Roche!, Dandelion!, Triss!) ovat maisemissa, mutta maailmanpolitiikka on muuttanut suuntaa. Scoia`Telit ovat lähes hävinneet (jes!) Witcherin oma Venäjä, Nilfgaard on ryhtynyt sotatoimiin jokaista maailman pohjoista perähikiää vastaan ja on hakemassa Lebensraumia valtioilta jotka eivät ole vielä polttaneet omia metsiään, eli kaikkialta paitsi Skelligestä. Turhaan annoin Henseltin elää, juu stn prkl Novigrad laittaa vielä kampoihin, mutta pohjoisen tauti valita valtakunnan tyhmin ihminen johtajaksi vaivaa jopa Novigradia, jossa kaikki taikuutta harjoittajat ovat juutalaisia Übermenschenien silmissä. Suosikkikotimaani Temeria on taantunut wannabe ISIS-järjestöksi. SIIS TÄSSÄ OLI KULUNUT PUOLI VUOTTA!?!?!?!?!?!? Ota oppia SDP... Peli on täydellinen, ei kahta sanaa. Otin 376 kuvaa upeista hetkistä ja pelasin ensimmäisellä kerralla peliä nauttien 160-tuntia (ja Expansionit +New game plus vielä edessä). Enemmän kuin kourallinen uusia pelejä yhteensä, enemmän jopa kuin aiemmat noiturit yhdessä! Musiikit ovat sarjan parhaat, voittavat jopa ykkösosan (LELE LELE LELELE LE LEELEI LEEELELEI. LELELELELELELE ELELEILEI) Oma suosikkini: Song of the sword dancer, kunnon taistelumusaa https://www.youtube.com/watch?v=mUCgYaUGdNA . Kuuntelen Thrash metallia, tiedän kaiken musiikista. Tämä on hyvää musiikkia. Witcher 3:n Soundtrack on parasta sitten Ocarina of Timen. Uskokaa pois

Spoilereita joukossa!

Wild Huntissa on niin paljon...kaikkea. Gwent on nerokas. Kunnon keräilykorttipeli, jossa kortit ovat sarjan edellisten osien hahmoja, pitkästä aikaa Siegfried. Kontrahdit ovat jännittäviä hirviöidenmetsästyksiä ja mukana on aarteenmetsästystä, satoja rohtoja, luolia, vihollistukikohtia, Craftaus mekaniikka ja paljon muuta tekemistä. Tunteita herättävää kuin ananas pizzassa Tarina on jotain käsittämätöntä. SPOILEREITA TULOSSA, HYPPÄÄ YLI MIKÄLI ET HALUA KUULLA!! (spoiler merkki on niin vaikeaa) Missä muussa pelissä voin heittää vauvan uuniin samalla kun rikas isä katsoo vieressä. Mein Deutschen Blut auf hoche Nummer Sein! Tavallisen hirviöjahdin sijaan otinkin osaa kyläyhteisön vallanvaihtomassamurhajaisiin. Sain kalastajan rakastumaan mädäntyneeseen ruumiseen. Kännäsin kuin ruotsinlaivalla. Mursin ramman jalan (ehjän puolen). Syötin sudelle tämän oman jalan... Aika hyvää tarinankerrontaa. Osa kyseisitä tehtävistä seurasi toisiaan. *hymiö* Ja pelissä todella on sauna. FTW! Hahmot, niin uudet kuin vanhatkin, ovat kolmannessa osassa sarjan parasta antia. Vanhat letukat jaksavat nostaa virneen huulille. Roche pelaa isoa sarjaa, Thaler myy kenkiä ja kiroilee, Zoltan on Zoltan ja Triss Merigold on elämäni rakkaus. Olen vain hulluna punapäihin... Ja se suihkulähde, Rose of Rememberance, siitä kaikki alkoi. Pieni särö mielestäni on Dandelion. Hän saa tässä osassa liian vähän roolia ja vaikka osallistuukin tosi hubaan tehtäväsarjaan, on pahoin alikäytetty. Noituripoppoo Lambert, Eskel & Vesemir omasivat enemmän potentiaalia. Entäs ne uudet hahmot? Heillekin on saatu aikaa ja kiintoisa kokonaisuus. Yennefer on neliulotteinen Femme Fatale, Verinen paroni on kuin keskiajan Ozzy Osbourne, Hjalmar on suora kopio itsestäni ja Priscilla särkee sydämen hänen kauniilla lauluäänellään (ah ja voih <3) Ja Ciri. Ciri on upein hahmo koko pelissä! Hänen luonne, käytös ja puhe uppoavat minuun kuin kiekot Viktor Fasthin selän taakse! Haluan suojata häntä, haluan olla hänen kanssaan, haluan kasvattaa hänet. En tarvitse ketään muuta täydentämään elämääni. Jos joskus saan tyttären niin nimeän hänen Siriksi. Toiseksi nimeksi ainakin...

TILA LOPPUU KESKEN! EIIII!

Patcheissä keksittiin pocketit, parta kasvaa reaaliajassa, veneen ohjaus, Roachilla on aitafetissi, halvat ilotytöt (ei tarvitse ladata jatkuvasti), filosofista, ysityiskohdat...niin paljon sanottavaa. 10.0/10 Osta heti!