Haamujengi lähtee metsästämään kummituksia ilman protonipyssyjä, lopputulos on useimmiten ennalta arvattava. Tunnelma on alusta loppuun saakka ahdistava. Lattiat narisee, portaat narisee, kaverit narisee ja krusifiksi on pelkkä vitsi. Käytännössä jokainen peli on samanlainen, eli odotat autossa josko muut pelaajat saisivat selvitettyä mikä kummitus on kyseessä. Taloon ei kannata itse mennä, siellähän on kummitus! Peliä voi pelata maksimissaan kolmen muun pelaajan kanssa, ja kaveriporukalla pelistä saakin eniten irti. Yksinpelaamista en heikkohermoisille suosittele.